Suru minussa

Olen aina pitänyt kovasti Jenni Vartiaisen kappaleesta "Suru on kunniavieras" erityisesti sen koskettavien ja mielestäni osuvien sanoitusten vuoksi:

"Surua kyynelin kastella täytyy

jotta se puhkeais kukkaan.

Helli ja hoivaa

varoen vaali

ettei se menisi hukkaan". 

(c) Mariska

Minulle suru kertoo asioiden merkityksestä, tärkeydestä. Jos en surisi surujani, en olisi kokenut elämänmakuisia asioita elämässäni. Näiden myötä olen päässyt käsinkosketeltavan lähelle elämän haurautta ja koko sen tarjoamaa spektriä. Minua suru on koskettanut monin eri tavoin, ja olen huomannut, että suru myös ruokkii surua. Ihmisen mieli kanavoi luontaisesti negatiivisia asioita paljon herkemmin kuin positiivisia asioita, ja sen myötä surun määrä on kasvava.

Minussa suru tuntuu raskaana viittana harteilla. Se imee ilon minusta ja painaa sisintä kasaan, kuin yrittäisi pusertaa minuun mustan aukon. Toisinaan suru tuntuu liian raskaalta taakalta kantaa, enkä meinaa tulla sen kanssa oikein toimeen. Itku minulle on sitä, että keho ei pysty pitämään surua sisällään. Kyyneleet, jotka saavat surun puhkeamaan kukkaan, ovat surun konkreettinen ilmentymä, mutta kuten "Suru on kunniavieras" -kappaleessakin lauletaan:

"Sitten, kun kukkanen kesän on nähnyt

Hajoaa se maahan, on multaa.

Näet sen silti kukkana aina

Muistot on kalleinta kultaa

Eikä sun vieraasi asumaan jäänyt

Lähti se muualle matkaan

Vielä se tulee mennäkseen jälleen

Lähemmäs, kuin aavistatkaan."

Suru kuuluu osaksi elämää, eikä sitä tarvitse pelätä. Ei se kiva kaveri ole, mutta sen kanssa on mahdollista tulla toimeen. Toisinaan suru on useammin kunniavieraana ja viettää kauemmin aikaa läsnä arjessa. Mielestäni silloin erityisen tärkeää on muistaa antaa surulle aikaa juuri sen verran, mitä se tarvitsee. Silloin se saa arvoisensa kohtaamisen ja voi siten siirtyä taustajoukkoihin.

Toisinaan suru ottaa etäisyyttä ja tarkkailee meitä kauempaa. Toisinaan se tarvitsee saattojoukot päästäkseen taustalle ja pysyäkseen siellä.

Sauma toimii pitopalveluna kunniavieraallesi, valon näyttäjänä pimeimpinä hetkinä. Sauma on surun saattojoukot, jotta sinun on helpompi henkäys kerrallaan hengittää.